I arrived home

Vuoden koonti numeroilla ja ranskalaisilla viivoilla:

Kotiintulokyltti,
äitini on haettu kotiin samanlaisella
wanted-kyltillä 30 vuotta sitten.

Five hundred twenty five thousand six hundred minutes, how do you measure, measure a year? It's impossible, but: (kuuntele kappale)
- 4 different continents
- 10 different countries
- 31 different cities
- 22 flights
- 31 host families
- 2 casts
- 2 internships
- 4 assistantships
- 55 shows
- 10 different international medlies
- Countless volunteer hours
- Countless hours sitting in the bus
- Too many great friends to miss from over than 20 different countries
- Passion, determination, hard work
- Countless memorable experiences
- Tears, but so much more smile and laugh
- BURN and so much MORE

What a great year it was with Up with People. Thank you for every single person who helped me to make my dreams come true and somehow impacted me.

Minusta tuli alumna. Liityn 23 000 alumnin eli Up with Peoplessa matkustaneen joukkoon. Välillä loppuminen iskee hyvinkin vahvasti. Sanoin hyvästit kavereille, jotka asuvat Atlantin toisella puolella enkä tiedä milloin näen heitä seuraavaksi. Mieleeni on porautunut se hetki, kun vilkutin ihmisille, jotka istuivat bussissa. Minä jatkoin junalla siskoni luokse Lausanneen. Katsoimme eilen musikaalia ja teki tiukkaa keskittyä siihen. Aina ennen - varmaan vähän nykyäänkin, kun katson musikaalin tai kuuntelen hyvän konsertin, päätän, että minusta tulee muusikko tai näyttelijä. Nyt tässä vaiheessa vaan ajattelen, että mitä olenkaan saanut tehdä koko tämän vuoden. Esiintyä tuhansille ja olla osa produktion maailmankiertuetta - sehän kuulostaa ihan uskomattomalta.

Vaikka välillä kyyneleet sumentavatkin näön, yritän ajatella: ”Don’t cry because it’s over, smile because it happened.” Se oli kirjoitettu viimeisen shown show listin (joka kertoo ketkä kaikki tekevät showssa joitain tansseja tai laulavat) alle, teipillä seinään.

Seuraava lista ei ole missään järjestyksessä,

Tämän vuoden aikana olen:

* Uinut Tyynessämeressä, Karibianmeressä, Kuolleessa meressä, Välimeressä ja Itämeressä

Olen nähnyt pyramideja

      * Esiintynyt kuraisessa härkätaisteluareenassa, jota käytettiin nykyään hevosille - ja se oli täynnä kaikennäköistä eritettä hevosista. Pystytimme tekniikat, treenasimme ja esiinnyimme siellä ja olen sitä mieltä, että tanssikenkäni ovat ikuisesti tuhoutuneet. Koin myös oikein hauskan bondaushetken show managerimme kanssa, joka oli sillä viikolla hostattuna kanssani, kun pesimme kenkiä yhdessä ja nautimme hajusta.

       * Toin Muumit maailmankartalle, iowalaisen kaverini sanoin: ”I have never ever seen any part of that cartoon, but thanks to Lotta and all the supportive Scandinavians I definitely think that Moomin is the cutest cartoon I have ever seen.”

Olen ollut telkkarihaastattelussa

-       * Fasilitoin monia kouluworkshoppeja. Eniten teimme “Take stand” -nimistä workshoppia, jossa esitetään arvoihin ja ajattelutapoihin liittyviä kysymyksiä ja osallistujien tulee valita puoli vastauksensa perusteella. Tavoitteena on saada osallistujat keskustelemaan valinnoistaan ja pohtimaan esimerkiksi ”Uskon, että maailma on parempi paikka 25 vuoden kuluttua?”. Kerran Meksikossa opiskelijat eivät yllättäen ymmärtäneetkään englantia ja päädyin olemaan ryhmämme ainut ”Spanish speaker”, joten päädyin vetämään haastavan workshopin yksin espanjaksi, uhuh.

-        * Olen hyvinkin unohtanut sukunimeni, koska esittäydyn aina ”Lotta from Finland”

Olen ollut Kuubassa

        * Löydämme isäntäperheet host coden avulla. He pukeutuvat tai tekevät kyltin ja tämä toimii ensimmäisenä keskustelunavaajana. Koodit voivat olla mitä vain historiallisista henkilöistä ruokiin ja satuhahmoihin. Kerran Meksikossa koodini oli Lumikki. Isäntäperheen äiti oli yllättävän paljon pahan äitipuolen näköinen ja hän tarjosikin punaisia omenoita, joista oli pakko kieltäytyä.

       * Olen tanssinut vuoden aikana reilusti enemmän kuin koko elämäni aikana.

Ajatus huulipunasta ei ole enää
niin kamala, kun sitä käytti vähintään
kaksi kertaa viikossa vuoden ajan.

      * Voin olla positiivinen, Suomen mittakaavaan varmaankin yltiöpositiivinen ja se luultavasti kehittää positiivisuutta ympärilläni.

     * Pitsaa voi syödä liikaa (se on yksi ”helposti” saatavista lahjoituksista). Pitsalaatikosta revitty pahvilautanen on käytännöllinen, ekologinen ja saa minut tällä hetkellä suorastaan tunteelliseksi.

Ryhmäselfiet ovat suorastaan
sympaattisia

         * Muuttuviin ympäristöihin, rakennuksiin ja reitteihin ei voi koskaan tottua. Kaikkia reittejä ei voi millään viikossa oppia, mutta kaikesta selviää.          * Avun kysyminen ei ole vieläkään helppoa, mutta siinä voi kehittyä.

          * Ystäviä ei voi olla ikinä liikaa. Kaukanakin asuvat ystävät ovat vain skypen päässä ja muodostavat todella ison tukiverkon.

       * 14 tunnin matkustuspäivä on ihan ookoo. 15 tunnin showpäivä on myöskin ihan normaalia elämää.

       * Up with People on laajentanut maailmankäsitystäni ja antanut paljon perspektiiviä sekä näkökulmia moneen asiaan.

-       * Suomi on kotimaani ja tänne on mukava palata. Sieltä löytyy tuttua ja turvallista sekä haasteita ja mahdollisuuksia.

Olen löytänyt ystäviä, jotka eivät
puhu kanssani samaa kieltä.
(nämä kyllä itseasiassa puhuvat)

Kiitos, jos jos olet lukenut tätä blogia vuoden aikana tai satunnaisesti tai löysit sen vasta nyt. Tämä on viimeinen postaukseni. Loput (loppumattomat) tarinat voi kuunnella livenä! Nähdään.

Viimeisiä viedään

Tällä hetkellä olen alumna. Up with People on siis osaltani päättynyt. Kirjoitan hieman myöhemmin ajatuksiani. Tämä kirjoitus on tehty viikko sitten, mutta viimeinen viikko oli niin hulinaa, että en ehtinyt tätä julkaisemaan.

----

Tällä hetkellä olen matkalla Saksasta Sveitsiin. Tätä seikkailua on jäljellä viikko. Aivan uskomattoman hassu olo. Suomeen palaaminen ei varsinaisesti jännitä, mutta outoa se on. Asuntoasiat varmistuvat vähitellen ja olen ilmoittautunut yliopistoon läsnäolevaksi. Siitä se kai lähtee.

Viimeviikko Oberurselissa, Frankfurtin vieressä oli varmaankin yksi parhaista viikoista. En tiedä, mikä teki siitä niin hyvän, kaikki kokonaisuutena kai. Minulla oli loistava isäntäperhe, joka hostasi neljä. Talossa oli yhteensä kahdeksan naista ja minulla oli kolme pikkusiskoa. Kun tulimme kotiin, hypimme piirissä, koska kaikki olivat niin innoissaan. Perhe oli asunut sekä Meksikossa että USAssa, mutta he olivat saksalaisia. Kaikki perheessä puhuivat suhteellisen sujuvaa espanjaa, englantia ja saksaa, myös nuorimmainen 9-vuotias.

Viikonloppuna sain kaksi oikeaa siskoani vierailulle. Myös yksi suurimmista show-unelmistani toteutui, kun sain kantaa Suomen lippua. Showssa viimeisen kappaleen aikana liput kävelevät yleisön läpi lavalle. Tämä ei oikein koskaan ole mahdollista minulle, koska yleisössä on pimeää ja teattereissa on yleensä paljon rappusia. Tämä Stadhalle oli yhdessä tasossa ja lavalle johtavat portaat olivat hyvin merkattu, isot ja tukevat sekä niissä oli kaide, etten voinut tippua sivultakaan. Showssa yleensäkin, jos haluaa tehdä jonkun paikan, se täytyy suorittaa täydellisesti ainakin kaksi kertaa treeneissä. Sooloissa ja tansseissa kertoja tarvitaan yleensä paljon enemmän. Onnekseni meillä oli samassa paikassa kaksi showta peräkkäisinä päivinä ja sain kantaa lippua toisena showpäivänä, jolloin siskonikin olivat katsomossa. Kuvat ovat tällä hetkellä Liisan kamerassa ja toivottavasti tulossa tänne joskus.

On hassua, miten tunnen täällä itseni niin paljon enemmän suomalaiseksi kuin Suomessa ollessani. Olen ainut suomalainen ja koko vuoden suomen lippua on kantanut joku muu. Show managerimme sanoi shown jälkeen, että oli iloinen nähdessään minut leveä hymy huulillani ylpeänä kantamassa lippua. Hän tiesi, että se oli unelmani. 

Sauna - In English + Other stuff - In Finnish

I had chance this week in the Netherlands to go to sauna. That was an infrared sauna, but still a sauna. That made me feel that I should probably share little bit more of this part of my culture. Sauna is a small wooden room which is warm. The average temperature is around 80 C degrees (more or less 210 F). The temperature might vary lot depending of the sauna. My favorite is the one that you heat up with wood. The heater can also work with electricity, sometimes it’s just more practical.

Sauna is good for winter, spring, summer or fall. It warms you whether it’s after snow in the winter, cold swimming water in the summer or just whenever you feel like it (three times a week, for example). Sauna is for me a place to relax. It's a place where I can think or not to think. It's the time to have the best conversations or just to be quiet, alone or with the people. 

Sauna is the place to be quiet, to tell stories, to sing, to negotiate or to have deep conversations. If you don’t believe, that all that can happen, I think that you haven’t tried. There is some kind of magic in the atmosphere of sauna.

--

Continuing in Finnish!

Tanska, Belgia ja Hollanti ovat aivan mahtavia paikkoja. Belgiassa söin niitä aitoja ranskiksia ja nautin suklaasta, myös leivän päällä. Belgiassa olin myös ensimmäistä kertaa CI crew leader. Se tarkoittaa siis vapaaehtoistyöprojektin koordinoijaa UWP:n puolelta. Tämä on yksi monista assistant shipeistä, joita meillä on täällä. Crew leader tarkoittaa, että olen ensisijaisesti se henkilö, joka toimii välikätenä vapaaehtoistyöpaikan ja meidän vapaaehtoisten välillä. Selvitän työtehtävät, kannustan ja pidän huolta, että kaikilla on kaikki hyvin ja lopuksi vedän debriefin (arvioinnin?).

Belgiassa olimme Eupenissa, se on yksi harvoista Belgian saksankielisistä kaupungeista. Saksankielisellä alueella on kaikenkaikkiaan vain 76 000 asukasta. Minun host-siskoni äidinkieli oli saksa, mutta hän on käynyt kaikki koulunsa ranskaksi, koska sekin on mahdollista. Kommunikaatiomme toimi kuitenkin englanniksi ja siksi voisin sanoa, että hän puhuu sujuvasti kolmea eri kieltä - arvostan!

Yksi vapaaehtoisprojektimme suuntautui saksankieliseen vanhainkotiin. Kaivoin kaikki saksanfraasini, jotka isoäitini minulle pienenä opetti ja loput puhuin ruotsia. Hyvin kommunikoimme. Keksin myös, että voimme lukea päivän lehteä yhden asukkaan kanssa. En minä turhaan ole laulanut Matteus-passiota ja muita saksankielisiä lauluja. Osasin hyvin lausua lehteä saksaksi. Kuvien avulla ymmärsin, mitä asia ehkä koski. Vanhainkodin asukas oli innokas kommentoimaan kaikkia päivänpolttavia uutisasioita ja minä olin oikein hyvä kuuntelemaan ja nyökyttelemään. Näin meille syntyi keskustelu.

Maastrichtissa on kaunista. Täällä on ruska juuri parhaimmillaan. Olen ollut kaksi päivää kipeänä ja nukkunut päivät. Kahden päivän nukkumasaldoni taitaa olla lähemmäs 30 tuntia. Univelka on ehkä kuitattu, nyt tarvitsen enää ääneni takaisin.. Isäntäperheeni on ihana ja pitää minusta hyvää huolta. He myös toteavat, että minulle vaikeinta taitaa olla hiljaa pysyminen. Se pitää hyvinkin paikkansa. 

Dress code: warm show costume

Skippasimme hostfamilydayn ja matkustimme Maastrichtiin jo sunnuntaina. Tämä kuva Peace-festivaalin loppuhuipennus-kynttiläkulkue-spektaakkelista kuvaa aika paljon. Esitimme kaksi kappaletta ja tunnelma oli aika hieno.

Kuuma Kuuba ja kotoisa Tanska

Olipahan reissu Kuubaan. Teimme historiaa olemalla ensimmäinen Kuuba-cast UWP:n historiassa. Nukuimme dormeissa, 12 tyttöä samassa huoneessa - meillä oli kolme suihkua ja neljä vessaa kaikille (noin 50) naiselle. Pärjäsimme kuitenkin oikein hyvin. Olimme puoli viikkoa Santa Clarassa ja viikon Havanassa.

Olen hyvin otettu, että olen saanut esiintyä UWP:n musiikkiperinteen perustajajäsenten kanssa. Colwell-brothers olivat säveltäneet Cuba, vive siempre mi corazon -kappaleen, jonka he myös esittivät meidän kanssamme. Kuuban yleisö oli hyvin innostunut ja tanssi rivisalsaa ulkoilmashowssamme. 

Saimme nauttia lukuisista kuubalaisista esiintyjistä ja erityisesti suosikkini oli puistossa meille järjestetty salsabändin konsertti, jonka tahtiin kaikki tanssimme. Kuuban espanja oli jännää, he jättivät lausumatta melkein kaikki ässät. Esimerkiksi ”Epero que le gutan el conerto” = ”Espero que les gustan el concerto.” = Toivon että pidätte konsertista. Ymmärsin kuitenkin suhteellisen paljon ja edelleen minulla on olo, että olen näiden viiden espanjankielisessä maassa viettämäni viikon aikana oppinut puhumaan ja ymmärtämään paljon paremmin.

Havana

Söimme paljon riisiä ja papuja ja saamme olla iloisia kaikesta ruuasta, jota saimme. Annokset eivät olleet kovinkaan isoja ja jännästi Pariisin lentokoneessa ruoka oli parhain lentokoneruoka koskaan. Sen jälkeen olin myös aivan täynnä. Kuubassa hiki virtasi ja suihkuista loppui vesi, kun shampoo oli hiuksissa. Muutaman vedettömän (lue: suihkuttoman) aamun jälkeen opimme varastoimaan vettä silloin, kun sitä oli ja suihku käytetystä juomavesitonkasta oli oikein mukava suihku - olihan se sentään suihku.

Kaikkien mahtavien kokemuksien jälkeen olen iloinen päästessäni Tanskaan. Pääsin pesemään likaisen ja hikisen matkalaukullisen vaatteita ja syömään ruokaa, joka tuntuu kuin kodilta. Vessapaperin saa jälleen laittaa pönttöön ja vettä voi juoda suoraan hanasta. Iltaisin joimme teetä ja juttelimme.

Olen odottanut kymmenen kuukautta, että pääsen tekemään Three of Hopen. Sellaisia maalataan kouluihin tai päiväkoteihin, vanhainkoteihin tai minne vain. Maalataan puu ja lehdet tehdään maalaamalla kädet ja länttäämällä ne puuhun. Tämä puu nostettiin seuraavalle tasolle, koska meillä oli runkona oikea puu. Vau! Meillä oli mahtava kuuden hengen porukka. Erityiskoulu, jossa olimme, oli toimiva paikka. Opettajat olivat motivoituneita ja oppilaat jaksoivat keskittyä meidän kanssa suhteellisen hyvin. Maalaaminen oli hyvä aktiviteetti.

Showt pidettiin (käsipallo?)hallissa, joka mahdollisti minunkin yleisöön juoksemisen, olin iloinen. Olen työstänyt yhtä sooloa Let the music playn lisäksi viimekeväästä asti. Aikataulu on täällä tiukka ja jos haluaa omaehtoisesti valmistaa soolon, sen täytyy olla valmis, kun sen esittää vocal instructorille. PRI:n aikana lauloimme paljon Isaiahin kanssa. Mietimme myös paljon shown tarkoitusta ja viestiä. Minulle valkeni moni asia niin paljon selkeämmin showssa. Soolo kuulostaa ja tuntuu paljon paremmalta ja sain vihdoin palautteen: ”Would you like to sing it in a rehearsal?”. Pääsin treenaamaan siis lavalle! Kappale on shown avaava kappale, joka sisältää myös paljon liikkumista ja oikein ajoittumista ja on mahtavaa päästä lavalle treenaamaan. Soolo tuntuu hyvältä laulaa, koska olen treenannut sen niin valmiiksi. Saa nähdä, jos pääsen joskus laulamaan sen showhun. Siihen tarvitaan ainakin kaksi onnistunutta treeniä.

Tanskan showssa esitimme osana Tanskan sikermää Only Teardrops-kappaleen. Siinä on tinapilli ja kysyin, voisinko soittaa sen huilulla. Sain toimiston music directorilta osittaisen kyllä-ehkä-katsotaan-vastauksen, hän lupasi toimittaa minulle nuotit. En koskaan saanut nuotteja. Sain musiikin toista kautta kuunneltavaksi ja päätin, että voin opetella stemmani kuuntelemalla. Päädyin soittamaan stemman ja production team sanoi ihailevansa aloitekykyäni. Minulle tehtiin oma spottivalo solistin lisäksi. 

Ei, en ole vaihtanut showmekkoa.
Vaihdoin mekkoa vain tuoksi kappaleeksi,
jotta solisteihin saatiin enemmän syvyyttä.

Yksi meksikolainen hostäiti sanoi, että oppi minulta viikon aikana, että jos asioita haluaa tarpeeksi, on päättäväinen, kohtelias ja aloitekykyinen, kaiken voi saavuttaa elämässä. Se oli aika hieno kohteliaisuus. Se taitaa edelleen pitää paikkansa minun kohdallani.

Ensimmäinen soolo

Dimmer (mikäköhän se on suomeksi?)
liikkuu mudassa hyvin lautojen päällä!

Eilen lauloin ensimmäisen UWP sooloni showssa. Yleisöä oli noin 3000. Huhhuh, mikä tunne. Showmme oli härkätaisteluringissä ja lava oli suojattu erilaisin pressuin ja teltoin. Lähes koko shown ajan satoi. Lämpöä oli ehkä 13 astetta. Siis Meksikon lämmin! Kaikkialla oli aika paljon mutaa. Set up eli lavan pystytys oli jännää! Eilinen on varmasti show, jonka tulen muistamaan.

Lauloin Let the music playn. Se on showssamme ainut kappale, joka on a cappella. Jos kappale onnistuu, se sulautuu modulaation kautta seuraavaan kappaleeseen ja on maagisen hieno. Mutta jos se ei onnistu, se kuulostaa vain kamalalta.  Eilen se onnistui ja minulla on (luultavasti) sävelkorva pitää meidät vireessä. Vaikka UWP tunnetaankin hyvin energisestä showstaan laulu- tai tanssitaito ei ole vaatimuksena. 70 prosenttia ei ole koskaan laulanut stemmoja ja se tekee vireessä pysymisen välillä vaikeaksi. En saa siis liikaa kuunnella muita. Hehe, on ehkä vähän ironista, että kuuntelen juuri nyt Kvintti Pimeenä viime joulukuun konserttia (Dominanten lauluyhtye, jossa lauloin).

Mexican medley on kiva!

Muuten viime viikko oli oikein mukava ja onnistunut. Minusta tuli blog assistant UWP:lle. Lue CI (community impact) kirjoitukseni tästä linkistä. Isäntäperheeni oli ihana ja olin iloinen, että sain jakaa sen Dianen kanssa. Minä ymmärrän paremmin espanjaa kuin hän, mutta hihittelimme yhdessä jännille hetkille, kun kumpikaan meistä ei ymmärtänyt - tai siis luulimme ymmärtävämme - mutta teimmekin jotain aivan muuta. Päädyimme fasilitoimaan hostsisarustemme englannintunnin - ja myös sen jälkeisen aikuisten oppitunnin. Hostfamilypäivänä päädyimme Centro Seremonialiin. Hups, ei ollut kameroita mukana, mutta onneksi on kännykät. Kulttuureissa on eroja. Kun söimme isovanhempien luona, emme saaneet tehdä mitään ruuan eteen vaan istuimme kahdestaan (onneksi meitä oli kaksi) pöydässä ja ruoka tuli eteemme. Ymmärrän kulttuurieron, mutta haluaisin silti auttaa.

Show venue treenien aikana

Tällä hetkellä matkustamme Gualadajaraan, jossa olemme tämän viikon. Sitten palaamme Mexico Cityyn muutamaksi päiväksi ja keskiviikkona lennämme Kuubaan. En tiedä onko tämä viimeinen blogipostaukseni ennen Tanskaa. Kuubassa ei luultavasti ole internetiä. Olemme Kuubassa hieman vajaan kaksi viikkoa. Olen innoissani. Se tulee olemaan aivan erilainen kokemus. Sitä ei voi verrata Israeliin, joka oli erilainen, omanlaisensa kokemus sekin. 

Viva Mexico!

Täytyy sanoa, että olen iloinen ollessani täällä. Kulttuuri on niin erilainen, mutta juuri siksi ehkä kiinnostava. Kaikki olivat isäntäperheissä yksin. Minulla olin oikein mukava isäntäperhe, joka näytti minulle paljon kaikkea ja samalla se tarkoitti sitä, että minulla ei ollut paljon aikaa nukkua. En ole tullut tänne nukkumaan, mutta välillä tekee vähän tiukkaa..

Ruoka on aivan ihanaa ja sitä on paljon. Isäntäperheeni oli myös sitä mieltä, että syön kovin vähän. Ei muuten pidä paikkansa. Quesadillat (tortilla puoliksi taiteltuna, välissä juustoa ja paistettu pannulla) ovat parhaita, mutta tykkään kyllä ihan kaikesta. Tacos dorados (googlaa) ovat myös superhyviä!

Vapaaehtoistyöt olivat tällä viikolla kouluprojekteja. Meille on annettu tietona, että oppilaat puhuvat englantia. Hmm, ohjeet eivät menneet ihan perille. Onneksi ryhmissäni oli meksikolainen kääntämässä. Ennen viimeistä tuntia viereisen luokan ryhmä kertoi, että heillä kukaan ei puhunut yhtään espanjaa. Vaihdoin ryhmää. Päädyin kääntämään ja fasilitoimaan koko tunnin luokkahuoneaktiviteetit espanjaksi. Teemme luokissa pääasiassa Take a stand -workshoppia, joka kannustaa osallistujia omien arvojen ja mielipiteiden miettimiseen ja muiden kunnioittamiseen. Oli aika jännä paikka kääntää kaikki se espanjaksi. Olen opiskellut puoli vuotta ja ollut 2kk Espanjassa tekemässä vapaaehtoistöitä.

Yhden päivän vietin Olympiades Speciales de Mexicon kanssa. Muut pitivät culture fairia, mutta minulle sanottiin, että Suomella ei ollut tuolloin pöytää ja minua tarvittiin. Vietin päivän kehitysvammaisten kanssa tanssien ja kiersimme muiden maiden pöytiä. Tämäkin kaikki tapahtui espanjaksi ja oli oikein mukavaa.

Sille ei oikein ole sanoja, kuinka innoissani olin mukana showssa viiden viikon jälkeen. Soitin huilua ja lauloin jonkun verran mikkiryhmissä. Mikään ei pysäyttänyt hymyäni koko päivänä. Musiikki, laulaminen ja tanssiminen vaan oli jotenkin todella mukavaa koko päivän! Kaiken kruunasi 1500 (loppuunmyyty) meksikolaisyleisö, joka kiljui (paljon!). Meksikossa showun lisätään neljä kappaletta, kuuntele niistä kivoin, mutta surullisin tästä!

Käsityömarkkinat olivat kivat - meksikolaiset soittimet (kilistimet) ovat värikkäitä!

City set ups completed: 1

Done.

Vau, mitkä viisi viikkoa olenkaan saanut kokea. Blogikirjoituksia ei ole pahemmin kuulunut, koska töitä on ollut paljon. Etenkin viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet huippunopeasti. Olen ollut tv-haastattelussa, neljä kertaa radiossa ja pitänyt puheita kaupunginvaltuustosta, Rotary-klubeihin sekä vesi- ja tiehallintalaitoksen kokouksista naapurusto-organisaatioiden kokouksiin. Olen saanut kaksi ruokalahjoitusta ja tiiminä löysimme kaikki loput ruokalahjoitukset sekä kaikki isäntäperheet.

Joku on joskus sanonut: The world is my office.
Työskentelemme siis milloin missäkin.
Tuolla oli tuolit.
Huomaa hyvä ergonomia ja villasukat.

On jännää, miten cast-viikon sanottiin olevan minun intern week. Se käytännössä tarkoitti, että olen vastuussa kaikesta ja kaikki kysymykset ohjataan minulle. Ajattelin, että joutuisin ohjaamaan paljon kysymyksiä Isaiahille ja Jenniferille, mutta ilokseni huomasin, että pystyn vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, tein paljon ilmoituksia morning meetingeissä ja wrap upeissa ja esittelin sponsoreiden edustajat castille green roomissa.

Up with People rakastaa memoja - siis dokumentteja, jotka kertovat kaiken oleellisen informaation ja kontaktit. Memoja on paljon ja niitä on jokaiselle departmenille omansa (mm. promo, admissions, CI (vapaaehtoisprojektit), production). Erityisen iloinen olen tekemästäni memosta, jonka nimi on general staff operations memo. Se sisälsi kakki osoitteet, aikataulut, ruuat ja kuljetukset (meillä oli käytössämme kolme pikkuautoa, jotka suhasivat edestakaisin promoamassa ja puhumassa kouluille (admissions).

On hienoa, että sain olla osana toteuttamassa hyvin onnistunutta kaupunkia. Saimme hienot t-paidat lahjoituksina koko castille ja kerran jälkiruokana oli jätskiä! (lahjoituksena sekin, koska budjettimme kaupungissa on nolla) Onnistuimme saamaan James Madison Universityn Overtones a cappella -ryhmän laulamaan meille. Googlaa, ovat aika hyviä. Meidän team breakdownissa, siis vastuunjaossa, olin vastuussa lipuista ja promosta. Isaiah sanoi, että olen hänen ensimmäinen harjoittelijansa, jolle hän antoi täyden vastuun kokonaan omasta projektista. Pyörittelin lippuexceleitä oikein innoissani.

Mahtava juoksutapahtuma ja hienot lakanaviitat!

Toinen isompi vastuuosani oli promo. Se tarkoitti sekä meidän etukäteen tekemää promoa että castin tekemää promoa cast viikolla. Sain meidät juoksemaan (vaati suostuttelua, koska olen ainut, joka tykkää juoksemisesta) Three Brothers Three Miler -kilpailussa. Ei se oikeastaan ollut kilpailu, kun ei ollut ajanottoa, mutta mukana oli 300 juoksijaa. Juoksin 5km (3 mailia) 28 minuuttiin. Ei huono tällä juoksumäärällä (lue: en ole oikein ehtinyt juoksemaan viimeiseen puoleen vuoteen). Hauskinta tapahtumassa oli itse tekemämme promo-viitat! Saimme paljon positiivista huomiota. Toinen onnistunut ”erilainen” promo tapahtui cast-viikolla. Castilta kysyttiin asioita, joista he ovat kiitollisia, heidän omalla kielellään. Saimme täyttää koko julkisen, yhden kirkon ylläpitämän, liitutaulun. Voimme  todeta, että promo onnistui, koska torstain ja lauantain showssa lähes koko alakerta täyttyi yleisöstä ja perjantaina myös lähes koko parveke täyttyi. Success! 

On mukava palata jälleen castiin. Reilun viimeisen viikon aikana käytimme kaiken vapaa-aikamme city reportin tekemiseen. Se sisältää kaiken toimintamme ja kontaktit sekä onnistumiset, epäonnistumiset ja vinkit mahdollisesti tuleville advance teameille. Normaalisti PRI:t käyttävät harjoittelun loppumisen jälkeen 2-3 päivää raportin kirjoittamiseen. Castiin ei pääse ”takaisin” ennen kuin raportti on palautettu. Minä pääsen heti tekemään vapaaehtoistöitä Meksikossa, koska meidän raporttimme palautetaan tänään. Tämä matkustuspäivä alkoi neljältä aamulla, joten olimme viime yön Camp Up with Peoplen tiloissa nukkumassa. Yhteinen castin ohjelma loppui klo 23 ja me työskentelimme Jenniferin ja Isaiahin kanssa yhteen asti. Puserrus oli sen arvoista, koska nyt voin matkustaa rauhassa ja kirjoittaa blogia (tällä hetkellä koneessa Washington DC:stä Mexico Cityyn) ja Isaiah ja Jennifer saavat viettää vapaapäivän (ensimmäisen viiteen viikkoon) Washington DC:ssä ennen heidän huomista lentoaan Tanskaan.

Kohta voisin neuloa itselleni lapaset, koska satuin kadottamaan kaksi paria lapasia viime keväänä. Vapaa-aika, mikä se semmoinen on? Toivottavasti Mexicosta löytyy netti, jotta pääsen postaamaan tämän. Tulevaisuudessa olen kolme viikkoa Mexicossa, kaksi viikkoa Kuubassa (mitä luultavimmin ei nettimahdollisuutta) ja sitten tulen loppuajaksi Eurooppaan!